Pianon sijoittaminen ja suhteellisen kosteuden muutoksen vaikutus pianoon

PIANON SIJOITTAMINEN

Jos mahdollista, pianon sijoituksessa on eduksi välttää:

• ikkunoita tai lämmönlähteitä
• ulko-ovia
• suoraa auringonpaistetta

Pianonvirittäjät osaavat neuvoa hyvän sijainnin löytämiseksi.  Noin yleisesti ottaen voi sanoa, että piano viihtyy siinä missä ihminenkin. Esimerkiksi aivan takan vieressä ei yleensä ole mukavaa pidemmän päälle.

PIANON SIJOITTAMINEN ULKOSEINÄÄ VASTEN

Yleinen suositus on ollut, että soitinta ei saisi sijoittaa ulkoseinää vasten. Nykyisin uudemmat rakennukset on eristetty hyvin, joten tähän voi soveltaa edellä mainittua yleisohjetta. Ulkoseinän pinta voi olla viileämpi, mutta tästä ei ole soittimelle haittaa. Jos asia kuitenkin mietityttää, niin soittimen ja seinän väliin voi jättää isomman välin.

SIIRTÄMISEN JA KULJETUKSEN VAIKUTUS PIANOON

Hyvin usein saa kuulla, että piano pitäisi virittää kuljetuksen jälkeen. Kuljetuksen vaikutus vireeseen on pääsääntöisesti pieni. Vuodenajoista johtuva sisäilman suhteellisen kosteuden vaihtelu on suurin tekijä pianon vireen muuttumiseen. Piano on hyvä virittää säännöllisesti joka tapauksessa.

KUIVUUDEN JA KOSTEUDEN VAIKUTUS PIANOON

Piano on ikään kuin kosteusmittari. Kaikupohja on puinen kupera puulevy. Puu on hygrostaattinen materiaali, jonka kosteus muuttuu, kun sijoituspaikan suhteellinen kosteus muuttuu. Kun kosteus lisääntyy, puu turpoaa, jonka vuoksi kaikupohjaan kiinnitetyn kielisillan yli kulkevat kielet kiristyvä ja vire nousee. Kuivuessa päin vastoin.

Vaikutus on erilainen keskialueella, diskantissa ja bassossa. Pianossa yksi kosketin liikuttaa yhtä vasaraa, joka lyö yhteen, kahteen, tai kolmeen kieleen eli kielikuoroon. Muutokset kuuluvat myös näiden kielikuorojen virityksessä, alueellisten, laajempien muutosten lisäksi.

Kosteuden vaihtelu myös vaikuttaa koneiston säätöihin, kohdistuksiin ja ruuvien kireyteen. Näitä asioita pianonvirittäjät usein huoltavat viritysten yhteydessä.

RAKENNUKSISTA YLEISESTI

Lämpimänä vuodenaikana rakennusten väliset erot ovat pieniä. Sisäilma on kosteampaa kuin kylmänä vuodenaikana. Kylmänä vuodenaikana sisäilma on kuivempaa. Syynä on ilmanvaihdon mukana sisään tulevan kylmemmän ilman sisältämä vähäinen kosteus.

Toinen merkittävä, mutta pienempi tekijä on ilmanvaihtokerroin, joka ilmaisee, kuinka usein tilan koko sisäilma on vaihtunut. Mitä suurempi ilmanvaihtuvuus, ilmanvaihtokerroin, sitä kuivempi sisäilma kylmänä vuodenaikana.

Kolmas, jälleen edellisiä pienempi, mutta vaikuttava tekijä on valittu sisäilman lämpötila. Korkeammassa lämpötilassa sisäilma on kuivempaa kylmänä vuodenaikana.

Ilmanvaihdon tehokkuus ja sille asetetut vaatimukset ovat muuttuneet ajan myötä. Yleisesti voidaan arvioida, että aikaisemmin paljon käytetty painovoimainen ilmanvaihto antaa pienemmän ilmanvaihtokertoimen kuin järjestelmät, joissa on koneellinen poisto tai koneellinen tulo ja poisto. Koneellinen ilmanvaihto ja julkinen rakennus ovat korkeimman ilmanvaihtokertoimen tiloja.

ABSOLUUTTINEN JA SUHTEELLINEN ILMANKOSTEUS

Absoluuttinen ilmankosteus on kaasuseoksen, esimerkiksi ilman sisältämän vesihöyrymäärä. Yleisesti käytetty yksikkö on g/m3.¹ Suhteellinen kosteus on ilman sisältämä vesihöyrymäärä suhteessa kyllästymispisteeseen prosentteina. Ilmoitetaan usein %RH. (RH = relative humidity = suhteellinen kosteus)

Kyllästymispiste on suurin määrä vesihöyryä, jonka ilma voi sisältää, jolloin se on täysin “kyllästynyt”. Ilman lämpötila vaikuttaa kyllästymispisteeseen.

Esimerkki:

–22 asteen lämpötilassa kyllästymispiste on 0,77 g/m3.

+24 asteen lämpötilassa kyllästymispiste on 21,74 g/m3.

Suhteellisen ilmankosteuden ollessa 100 %RH -22 °C lämpötilassa ilmassa voi olla vesihöyryä maksimissaan 0,77 g/m3 ja +24 °C asteen lämpötilassa 21,74 g/m3.

Ilman lämpötilan lämmetessä sen absoluuttinen kosteus ei muutu. Ilman muita vaikuttavia tekijöitä.

Tämän esimerkin kuvaamissa olosuhteissa ilmanvaihdon sisälle tuoma korvausilma sisältää maksimissaan 0,77g vesihöyryä per kuutio ilmaa. Lämmitysjärjestelmä lämmittää korvausilman +24 asteeseen. Jolloin sisäilman kosteudeksi muodostuu ilman muita tekijöitä suhteellista kosteutta:

0,77 g/m3  : 21,74 g/m3 x 100% = 3,54%

Muiden tekijöiden, kuten asuinrakennuksissa esimerkiksi pyykinpesu, ruoanlaitto ym. vaikutus on vähäinen, varsinkin kun kyseessä on koneellinen ilmanvaihto.

Käytännön mittaustulosten perusteella voi yleisesti todeta sisätilojen osalta kesäajan ilman suhteellisen kosteuden olevan 40 – 70% ja talvella 5 – 30%.

ILMANKOSTEUDEN MITTAAMINEN

Hiuskosteusmittarit ovat hyviä kosteusmittareita, mutta huonoja kuivuusmittareita. Käytännössä nämä ovat hyvinkin epäluotettavia, kun mennään alle 30%RH:n lukemiin. Useinkaan ne eivät kunnolla seuraa kuivan alueen lukemia. Perinteinen kalibrointimenetelmä, jossa mittari kääritään kosteaan kankaaseen joksikin aikaa ja säädetään näyttämään 100% on epätarkka.

Edullisemmat digimittarit ovat jo parempi vaihtoehto, vaikkakin niissä on suuria laatueroja.

Kosteuden seurantaan ja tallentamiseen tarkoitetut “loggerit” ovat yleensä riittävän tarkkoja ja luotettavia. Myös tietoja lähettäviä malleja on tarjolla, jos haluaa seurata tilannetta aktiivisesti. Tiedot voi lukea vaikkapa puhelimesta. Kotimaisten Loggs Oy:n ja SuomiConnect Oy:n malleissa voi myös itse asettaa haluamansa hälytysrajan. Tämä on hyödyksi, jos haluaa tekstiviestillä muistutuksen vaikkapa Piano Life Saverin huoltotarpeesta.

Luotettavia, nykyaikaisia kosteusmittareita on tarjolla, hintaluokka 200-300 €.

KOSTUTINJÄRJESTELMÄT

Ulkoiset kostuttimet:

Paras vaihtoehto on, jos koko tilan kosteus pysyisi tasaisena läpi vuoden.

Tämän toteuttamiseen on vaihtoehtoina tavalliset kotona käytettävät höyrystävät tai ultraääni kostuttimet tai hygrostaatin ohjaamat kiinteämmät vaihtoehdot, jotka ottavat käyttöveden vesijohtoverkosta. Näitä on saatavilla kotioloihin sekä julkisiin tiloihin mitoitettuna.

Monissa konserttitaloissa ja musiikkioppilaitoksissa on käytössä ilmanvaihtojärjestelmän osaksi rakennettuja automaattisia kostutusjärjestelmiä.

Näiden vaihtoehtojen kanssa on varminta suunnitella sopivaa kostutuksen tapaa ammattilaisten kanssa, jolloin varmemmin löydetään tarpeeseen sopiva ratkaisu.

Pianon sisälle:

Pianonvirittäjien kautta on saatavilla pianon sisälle tai flyygelin kaikupohjan alle asennettavia kostutus/kuivatusjärjestelmiä asennettuna. Piano Life Saver on hyödyllinen työkalu helppokäyttöisyytensä ansiosta. Järjestelmä pitää hygrostaatin ohjaamana noin 45 % suhteellisen kosteuden pianon sisällä. Pianon omistajan tehtävänä on seurata veden täyttötarvetta, jonka merkkivalo ilmoittaa. Rajatun kostutettavan tilavuuden vuoksi vesisäiliö tarvitsee täyttää vain noin 10-30 päivän välein riippuen ympäröivästä kosteustilanteesta.

Alla oleva kuvaaja (kuva 1) näyttää suhteellisen ilmankosteuden ja lämpötilan kuukauden ajalta kohteesta, johon on asennettu etäkosteusmittari pianon sisälle ja ulkopuolelle. Pianoon on asennuttu kostutinjärjestelmä.  Vihreä viiva on suhteellinen kosteus ja punainen viiva on lämpötila.

Kuva 1. Suhteellinen ilmankosteus (vihreä) ja lämpötila (punainen) ajan funktiona. Kuvaaja Mini 1 pianon sisältä, jossa kostutinjärjestelmä ja Mini 2 pianon ulkopuolelta.

LÄHTEET

1 Ilman kosteus, www.ilmatieteenlaitos.fi/ilman-kosteus, (viitattu 9. joulukuuta 2021).

2 Absolute Humidity table, mercury.pr.erau.edu/~draut129/InterestingStuff/AbsoluteHumidityTable.pdf, (viitattu 9. joulukuuta 2021).

Taulukko 1. Ilmankosteus (g/m³) eri lämpötiloissa ja suhteellisissa kosteuksissa.²